Kiteytys tämän sunnuntain evankeliumitekstistä (Luuk. 4:14-21) voisi kuulua näin: vapaus Kristuksessa on Jumalan Hengen antamaa elämää, jossa meidän arkemme muuttuu Jumalan ihmeellisyydeksi.

Vapauden patsas on yksi vapauden symboli. (Image by Chris Wiedenhoff from Pixabay)

Ennen kuin Luukas siirtyy tekstissä Jeesuksen puheeseen Nasaretin synagogassa, hän kuvaa yleisesti Jeesuksen ’kiertuetta’ Galileassa:

”Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä.” (Luuk. 4:14-15)

Jeesus kulki ”täynnä Hengen voimaa”, ja se huomattiin kaikkialla, missä hän liikkui. Se teki Jeesuksesta puheenaiheen

Huomaa, että tässä vaiheessa sen enempää opetuslapset kuin muutkaan olivat millään tavalla tietoisia Jeesuksen ylösnousemuksesta tai edes messiaanisuudesta. Jälkimmäistä he tosin saattoivat arvailla. Mitä ihmiset hänessä siis näkivät, oli juurikin tuo Luukkaan mainitsema ”täynnä Hengen voimaa”. Se oli se jokin, mikä teki Jeesuksesta puheenaiheen.

Se ei silti tarkoittanut sitä, että kaikki olisivat ottaneet hänet vastaan, mutta sitä se tarkoitti, että jo hänen läsnäolonsa herätti ihmiset ajattelemaan. Ajattele vaikkapa Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamista – nainen ei tiennyt mitään Jeesuksesta, mutta silti hän tunsi tässä muukalaisessa jotain erityistä. Ja tämä jo ennen kuin Jeesus edes sanoi mitään.

Jeesuksen elämä ”tapansa mukaan” ja Hengen voima.

Kun Jeesus sitten tuli Nasaretiin, Luukas kirjoittaa näin:

”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan.”

Pidän tästä lauseesta ”se oli hänen tapansa” tai ”tapansa mukaan”, koska se saa Jeesuksen kohdalla sen, mikä meistä on hämmästyttävää, kuulostamaan perin arkiselta. Ja arkinenhan tarkoittaa jotain, mikä on niin jatkuvasti ja aina läsnä, että emme enää pane sitä merkille tai tee siitä erityistä numeroa.

Tämä juuri oli Jeesuksessa hämmästyttävää; hänelle 24/7 100 % Pyhän Hengen läsnäolossa eläminen ”oli hänen tapansa” ja siksi kaikki näytti tapahtuvan arkisen luonnollisesti, vaikka kuulijoiden näkökulmasta se oli pelkkää ihmettä. Jeesukselle meidän ihmeet olivat arkea ja meille Jeesuksen arki on ihmettä.

Jumalan Hengen saumaton läsnäolo Jeesuksessa teki jopa hänen ’arkisestaan’ erityisen – tai toisinpäin meidän ’ihmeellisestä’ hänelle arkisen. Hän eli Jumalassa, joten kaikki näyttäytyi hänelle toisin.

Tätä Luukas kuvaa samalla Jeesuksen Galilean kiertueella, kohta tekstimme jälkeen Kapernaumin synagogassa:

”ja ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta.” (Luuk. 4:32)

Ja kuka puhuu ”niin kuin se, jolla on valta”? Hän, joka elää Jumalan Hengessä 100% 24/7. Siinä on se ero, että vaikka hän ei sanoisi mitään, niin muut tuntevat hänessä jotain erityistä. Tätä se on, kun kohtaat hänet, joka elää joka solulla Jumalan Hengessä.

Tämän Jeesus tuli näyttämään meille, että me poloiset ymmärtäisimme, millainen lahja on saada elää Jumalan yhteydessä. Hänelle Jumalan Poikana tämä ei ollut uutta. Päinvastoin! Sehän oli ”arkipäivää” eli sitä ”niin kuin oli hänen tapansa elää”. Hän oli syntynyt tähän maailmaan tullen siitä Jumalan kolmiyhteisestä ihmeellisestä läsnäolosta, jossa rakkaus virtaa eheänä yhteytenä persoonien välillä. Täten Pyhän Hengen läsnäolossa Jeesus oli kuin ’kotonaan’.

Ja tähän yhteyteen on myös meidät ihmiset kutsuttu! Toki meillä on omat rajoitteemme, joten emme tavoita Jeesuksen rakkauden 24/7 100% suhdetta Jumalan Hengessä, mutta jos tavoittaisimme edes 1%, näkisimme ympärillämme niitä samoja tunnustekoja ja ihmeitä, mitä Jumalan Henki teki apostolien ja muiden seuraajien kautta.

Ehkä tässä on juuri se ero, että me emme elä joka solullamme Jumalan Hengen läsnäolossa emmekä ymmärrä, että meidän kotimme on siellä, missä meidän Jumalammekin on. Siis tässä – Jumalan Henkihän on vuodatettu seurakunnan ylle.

Missä meidän Isämme Henki asuu, siellä on meidän kotimme. Ongelma on vain siinä, että hädin tuskin tunnemme Isäämme, hänen rakkaudesta nyt puhumattakaan.

Jeesuksen puhe vapaudesta

Mutta mitä edellä puhuin Jeesuksen ”tapansa mukaan” -elämästä ei ollut sivupolku tässä tekstissä. Kuulet siitä vielä lisää. Se sopii myös Jeesuksen puheen vapauden teemaan. Se, mikä hänen puheessaan kuulostaa meille yliluonnolliselta tai uskomattomalta, on Jeesukselle ”tapansa mukaan” asiaa elää Jumalan vapaudessa. Hän ei sitä hämmästele.

Palataan takaisin Nasaretin synagogaan, missä Jeesus opetti ”tapansa mukaan”. Tällä kertaa Jeesus opetti vapaudesta:

”— Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18-19)

Ennen kuin puhumme enempää tästäainutlaatuisesta vapaudesta, jota Jeesus eli ”tapansa mukaan” Jumalan Henkeen puettuna ja jota muut ihmiset hämmästelivät, niin kerrataan lyhyesti, mitä vapaus on. Katsomme ensin ihmisen vapautta, jotta voimme käsittää Jumalan vapauden.

Vapaus

Yksi vapauden symboli uudella ajalla on perinteisesti ollut Ranskan lippu. Vuonna 1789 alkoi Ranskan suuri vallankumous, jonka tuloksena monarkian aika loppui Ranskassa. Se merkitsi vapautta yhden hallinnon kaaduttua toisen hallinnon edessä. Toisen loppu oli toisen alku. Ja toisen vapaus oli toisen kahle. Näin asiat menevät usein inhimillisessä vapaudessa.

Ranskan vallankumous

Vallankumouksen symboliksi tuli Ranskan lippu eli trikolori. Sen yksinkertainen väritys symboloi syntyneen tasavallan kolmea perusperiaatetta, jotka olivat vapaus (liberté, sininen), veljeys (fraternité, punainen) ja tasa-arvo (egalité, valkoinen).

Slogan ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” vastaa laajalti myös suomalaisten käsitystä siitä, mitä itsenäisyys tarkoittaa ja merkitsee. Jos pyydetään määrittelemään mitä itsenäisyys tarkoittaa yhdellä sanalla, niin ensimmäisenä monelle tulee mieleen juuri vapaus.

Inhimillinen vapauden käsite ei välttämättä ole kaikkia syleilevä, vaan se on samalla usein myös poissulkeva. Tästä hyvä esimerkki on se, että Ranskan vallankumouksen periaatteet toivat toki vapautta Ranskan maaperällä, mutta sen siirtomaihin asti se ei ulottunut. Siellä sorto jatkui vallankumouksen jälkeenkin. Tätäkö on vapaus?

Mitä on vapaus?

Mitä vapaus tarkoittaa? Usein vapautta ajatellaan ihmisestä käsin. Jos vapaus katsotaan tarkoittavan yksioikoisesti yksilön vapautta elää omien halujensa mukaan ilman, että sallitaan rajoittaa hänen itsekeskeisten päämäärien tavoittelua, huomataan hänen vapautensa olevan kohta ristiriidassa toisten ihmisten vapauden kanssa.

Jos jokaisen vapautta ohjaa vain hänen henkilökohtainen vapautensa, ei kukaan ole enää vapaa. Jotta vapaus voi toteutua yhteiskunnassa, jossa ihmiset elävät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, pitää yksilön rajoittaa henkilökohtaista vapauttaan niin, ettei hänen vapautensa loukkaa toisten vapautta.

Jokaisen tulee luopua oikeudestaan täydelliseen vapauteen ja luottaa siihen, että muut tekevät samoin, että hän voisi nauttia vastaavasti omasta rajoitetusta vapaudestaan. Vapaudelle pitää asettaa rajat, jotta jokaiselle voidaan taata vapautta ilman pelkoa toisten edesottamuksista.

Suomessa nämä rajat asettaa Suomen laki. Lain tarkoitus on taata kansalaisille yhtäläiset oikeudet harjoittaa vapautta siten, ettei kenenkään toisen vapaus tule loukatuksi toisen vapauden tähden. Ja koska aina löytyy niitä, jotka kuvittelevat olevansa lakien yläpuolella ja määrittelevät omat norminsa vapaudelle, on maassamme esivalta, jolla on oikeus rajoittaa yhteiskunnallisesti määritellyn vapauden rikkojien vapautta. On melko monimutkaista, eikö?

Vapauden määritelmä: Negatiivinen ja positiivinen vapaus.

Vapauden kattava määritteleminen tässä on käytännössä mahdotonta. Siitä todisteena on suuri pino aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Meille riittää nyt lyhyt kaksijakoinen malli vapaudesta.

Yleisesti vapautta kuvataan käsiteparilla negatiivinen- ja positiivinen vapaus.

• Negatiivinen vapaus tulkitsee vapauden olevan vapautta joltain, mikä rajoittaa ihmistä olemasta vapaa. Se on siis ’vapautta jostain’. Raamatussa tästä puhutaan esimerkiksi Paavalin kirjeissä (Gal. 5:13; Gal 5:1; Room. 8:21)

• Positiivinen vapaus kuvaa vapauden oikeutena johonkin, mihin ihmisellä ei olisi oikeutta ilman vapautta. Eli ilman positiivista vapautta ihminen jäisi paitsi jostain, mitä vapaus voi hänelle antaa. Raamatusta löytyy esimerkkejä taas kirjeistä (Ef. 2:8-9) ja evankeliumeistakin (Joh. 1:12).

Ja näistä käsitteistä me pääsemme Jeesuksen puheeseen synagogassa. Tosin Jeesuksen vapauden käsitteen suurin ero näihin nähden on siinä, että sen lähtökohta ei ole ihmisessä, joten se ei perustu ihmisten keskinäisiin sopimuksiin.

Jeesuksen julistama vapaus ja sen käytännön merkitys.

Jeesuksen henkilökohtaisen vapauden perusta oli ja on Jumalassa – Jumalan Hengen läsnäolossa, eli juuri siinä, mistä hän puheensa aloitti: ”Herran henki on minun ylläni”. Tämä vapaus ei tee vääryyttä lähimmäiselle, koska Jumalan rakkaus on kummallekin sama. Se on perusta myös sille vapaudelle, josta Jeesus puhuu.

Luetaan nyt Jeesuksen lyhyt puhe kokonaisuudessaan tätä huolellista taustoitusta vasten. Ajattele samalla, miten Jumalan rakkauden varaan rakennettu vapaus eroaa inhimillisestä vapaudesta.

”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

— Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ’Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.’ Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. Kuitenkin he sanoivat: ’Eikö tuo ole Joosefin poika?'” (Luuk. 4:16-22)

Jeesuksen sitaatti Jesajan kirjasta (Jes. 61:1-2) puhuu vapaudesta viitaten sekä negatiiviseen- että positiiviseen vapauteen. Luettuaan tarkkaan valitsemansa kappaleen profeetta Jesajan ennustuksesta Jeesus osoitti kuulijoille sen käyneen toteen hänessä itsessään:

”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Oleellisinta on ymmärtää, että Jeesus osoitti luvatun vapauden toteutuneen hänessä. Vapaus ei ollut vain Jeesuksen sanoja, vaan vapaus oli nähtävillä Jeesuksen elämässä. Hän eli elämää Jumalan vapaudesta käsin. Tässä puhutaan siitä vapaudesta, joka syntyy Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa. Jeesus itse puhui tästä vapaudesta käsin, kuulijoiden reaktio oli sekin odotettu:

”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.”

Pyhän Hengen innoittama puhe oli kuin toisesta maailmasta, vaikka se Jeesukselle oli puhetta ”tapansa mukaan”. Muille Jeesuksen puhe oli ihmetyksen aihe – ei Jeesukselle itselleen, koska hän eli 24/7 100% Jumalan Hengen läsnäolossa.

Ihmetys ei kuitenkaan poista epäilystä. Tekstin mukaan moni yhä myös epäili. Syynä oli se, että kuulijat odottivat inhimillistä vapautta, eivät Jeesuksen tarjoamaa vapauta Jumalan Pyhässä Hengessä.

Kuulijat odottivat messiasta vapauttamaan juutalaisen kansan Rooman hallintovallan alaisuudesta – ja mielellään puolestaan riistämään vapauden näiltä kurjilta roomalaisilta. Eli vähän niin kuin Ranskan sininen ”liberté” ei taannut vapautta siirtomaille.

Mutta Jeesus ei ollut messias siinä merkityksessä kuin kuulijat toivovat. Jeesus messiaana ei täyttänyt ihmisten odotuksia vapaudesta, vaan hän toi Jumalan Hengen vapauden ihmiskunnan saataville.

Jeesuksen tehtävä oli vapauttaa ihmiset hengellisesti – tämä vapaus koski koko maailmaa, ei vain yhtä kansaa. Se oli kertakaikkinen ratkaisu ihmiskuntaa vaivanneen orjuuden lyömiseksi. Jumala oli voidellut Jeesuksen ihmiskunnan vapahtajaksi, vapauttamaan ihmiset synnistä ja sen seuraamuksista.

Ja mikä Jeesuksen elämässä näkyi oli juuri tämä vapaus, jota hän oli tullut tuomaan maan päälle. Hän ei ottanut toisten agendoja kantaakseen, vaan ”tapansa mukaan” toteutti Jumalan Hengen tahtoa elämässään. Tähän vapauteen meidätkin on kutsuttu – voisiko Jeesuksen ”tapansa mukaan” olla meidän ”tapamme mukaan”.

Jeesuksen tehtävä oli vapauttaa ihmiset vapaammaksi kuin he itse edes ymmärsivät odottaa. Ja ehkä siksi, moni ei kokenut Jeesuksen vapautta omakseen; se oli Jumalan vapautta ja niin erilaista, että sitä oli vaikea omaksi sisäistää.

Silti Jeesuksen hankkimassa täydellisessä vapaudessa on kummatkin inhimillisen vapauden ulottuvuudet: negatiivinen ja positiivinen.

Negatiivinen vapaus

Negatiivinen vapaus (”vapaus jostakin”) käy ilmi sanoista ”vangituille vapautusta” ja ”sorretut vapauteen”. Toisin sanoen Jeesus vapautti seuraajansa synnin vankeudesta eli ’irti jostakin’.

• Ensinnäkin ilman Jeesusta ihminen on synnin vanki eli hänellä ei ole mahdollisuutta elää vapaana synnistä, vaan hän joutuu elämään synnin kahlitsemina.

• Toiseksi synti ei ainoastaan estä ihmistä olemasta vapaa siinä merkityksessä kuin Jumala on hänen tarkoittanut olevan, vaan synnin valta näkyy ihmisten elämässä sortona ja kärsimyksenä. Synnin alaisuudessa elävät ihmiset eivät ole vain menettäneet vapauttaan, vaan vankeuden lisäksi he kärsivät synnin seurauksista elämässään.

Positiivinen vapaus

Jeesus ei pelkästään vapauttanut seuraajiaan jostain, vaan hän myös antaa heille jotain. Eli myös positiivinen vapaus (”vapaus johonkin”) sisältyy Jeesuksen sanoihin. Vapauttamisen positiivinen ulottuvuus ilmenee sanoista ”sokeille näkönsä saamista” ja ”julistamaan Herran riemuvuotta”.

• Ensinnäkin Jeesuksen hankkima uusi vapaus antaa aiemmin hengellisesti ”sokeille heidän näkönsä” takaisin. Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen vapauden elämäänsä, hän huomaa näkevänsä elämänsä eri valossa kuin aiemmin. Tätä on se, kun Jumalan Henki arvottaa ihmisen elämän uudelle pohjalle – Jumalan rakkauteen.

• Jälkimmäinen positiivisen vapauden ilmaus ”julistamaan Herran riemuvuotta” kaipaa hieman selitystä. Herran riemuvuosi viittaa Israelin kansan viettämään riemuvuoteen (4. Moos. 25:8-55), mutta tässä Jeesuksen käyttämänä ilmauksena se viittaa riemuvuoden lopulliseen toteutumiseen sovituksessa. Mooseksen lain mukaan riemuvuotta tuli viettää joka 50. vuosi, jolloin kaikki orjat tuli vapauttaa, velat mitätöidä ja maaomaisuus palauttaa sen alkuperäiselle omistajasuvulle. Herran riemuvuosi tarkoittaa vastaavasti ihmisen palauttamista siihen olotilaan, johon Jumala on hänet alun alkaen tarkoittanut. Herran riemuvuotena ihmiselle palautetaan kaikki, mitä synti on häneltä riistänyt. Hänet palautetaan siihen arvoon ja tilaan, mistä hän on syntiinlankeemuksessa lähtenyt. Tämä on sitä, mistä tuttu tuhlaajapoikavertaus puhuu, kun Isä palauttaa ’kuolleelle pojalle’ kaiken, mitä hänellä ei enää ollut. Herran riemuvuosi on joka tavalla uusi alku Jumalan yhteydessä. Se on ansioton armo ja siunaus siunauksen päälle.

Miten elää ”tapamme mukaan” Jumalan vapaudessa?

Kuten huomaat Jeesuksen hankkima vapaus on sekä ”vapautta jostain” että ”vapautta johonkin”. Kaikkein ihmeellisintä tässä vapaudessa on sen lähde Jumalassa. Ihmisvapaus on aina vapautta toiselle ja toiselta pois, vaikka tietenkin on myös tilanteita, että vapaus mahtuu elämään kahden ihmisen välissä luonnostaan.

Jumalan Hengen antama vapaus perustuu Jumalan rakkauteen. Rakkaus on itsessään täydellisen harmonian liikettä Jumalan persoonien välillä. Jumalassa ei ole kitkaa; rakkaus kulkee hänessä esteettä. Ja kun tämä on lähtökohta Jeesuksen ihmiselle tarjoamalle vapaudelle, ei siinäkään ole enää mitään, mikä olisi keneltäkään pois.

Kun tämä vapaus toteutuu meissä, mekin saamme kokea jotain siitä, mitä Jeesus toteutti täällä maanpäällä ”tapansa mukaan”. Me katsomme sitä ihmetellen ja näemme siinä ihmeet ja merkit. Jeesus näki saman, mutta hän näki sen ”tapansa mukaan” – ja suurin lahja siinä oli elämän helppous, koska se merkitsi Jumalan tahdossa elämistä ja vaeltamista ”täynnä Hengen voimaa”.

Vapaus Kristuksessa on Jumalan Hengen antamaa elämää, jossa meidän arkemme muuttuu Jumalan ihmeellisyydeksi.