Muistanet Vanhasta testamentista tällaisen maininnan Mooseksesta:

Jostain syystä aasi on minusta tuntunut nöyrältä eläimeltä. Kun nyt mietin nöyryyttä, en ole enää niin varma tästäkään… (Image by Esa Niemelä from Pixabay)

”Mooses oli kuitenkin hyvin nöyrä ihminen, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3)

Seuraavaksi luetaan Uuden testamentin puolelta vastaavasti muutamat Jeesuksen sanat:

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne” (Matt. 11:29)

En tiedä, mitä sana ’nöyrä’ sinun mielestäsi merkitsee. Minullakin on siitä omat mielikuvani, mutta jos asiaa näin nopeasti minulta kysyy, niin ei olekaan kovin helppoa sanoin määritellä mitä tuo ’nöyrä’ tarkoittaa. Kokeilepa hetki pohtia itseksesi, miten sinä kuvailet nöyrää ihmistä.

Ja nyt, kun sinulla on mielikuva siitä, mitä tuo nöyrä tarkoittaa ja millainen on nöyrä ihminen, niin mieti hetki sitä tosiasiaa, että Raamattu kuvaa nöyriksi Vanhan ja Uuden testamentin suurimmat profeetat ja johtajat. Siinä, missä Jeesus on Uuden testamentin kiistaton keskushenkilö, niin sitä on Mooses Vanhan testamentin puolella. Ja kumpaakin suurta johtajaa kuvataan nöyräksi.

Miten ajattelen sinun määritelmäsi ’nöyryydestä’ sopivan Jeesukseen ja Moosekseen?

Mitä se nöyryys on?

Nöyryyden määritelmää ja nöyrän ihmisen ominaisuuksia miettiessäni päädyin tekemään vähän selvitystyötä siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään ja mitä se ei ole. Seuraavassa lyhyesti siitä.

Nöyrä on sana, jolla me kuvaamme sellaista ihmistä, joka on vaatimaton, ei korosta itseään eikä omaa tärkeyttään. Tämä ei tarkoita sellaista nöyristelyä, jolla ihminen etsii huomiota ja lisäarvoa toisilta alentamalla itseään. Sellainen on pohjimmiltaan ylpeyttä, mitä todellinen nöyryys ei koskaan ole.

Nöyrä ei tarkoita myöskään ihmistä, joka vähättelee itseään, vaan aidosti nöyrällä ihmisellä on realistinen käsitys itsestään ja hän ennen kaikkea on avoin oppimaan ja kehittymään. Tämä siis siksi, että hänellä on realistinen käsitys ja siksi hän tietää, ettei voi olla vielä ’valmis’.

Nöyrä on valmis kuuntelemaan toisten mielipiteitä ja ottamaan vastaan kritiikkiä. Hän osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan. Hän on edelleen kiitollinen siitä, mitä hänellä on ja mitä hänellä ei ole.

Nöyrä ei siis ole sama kuin alistuva, heikko ja epävarma. Nöyrä ihminen tuntee arvonsa, joten hän ei anna toisten käyttää itseään hyväksi. Nöyrä ihminen voi olla vahva ja päättäväinen, mutta hän ei ole ylpeä. Nöyrä ihminen tuntee itsensä, eikä ole epävarma omista kyvyistään eikä heikkouksistaan.

Nöyryyden vähemmän tunnettu näkökulma

Edellä mainituista piirteistä tahdon nostaa tässä esiin yhden, jota en ole ainakaan itse osannut liittää nöyryyden hedelmäksi. Se on tämä: nöyrällä ihmisellä on realistinen käsitys itsestään ja hän on avoin oppimaan ja kehittymään. Tästä ominaisuudesta kuningas Daavid kirjoittaa psalmissaan näin:

” Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa heille tiensä. Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, vaikka se on suuri.” (Ps. 25:9-11)

Daavidin sanoista paistaa myös nöyryyden tuntemus. Hänellä on realistinen kuva itsestään: ”anna anteeksi syntivelkani, vaikka se on suuri”. Hän ei vähättele syntisyyttään, mutta ei myöskään takerru siihen niin kuin se olisi Jumalalle ylipääsemätön este. Mikä hänelle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Siinä on ”Jumalan armo ja totuus” yhdessä.

Vaan vieläkin ihmeellisempää tekstissä on Daavidin havainto nöyrän kyvystä vastaanottaa Jumalan opetusta: ”Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa heille tiensä”.

Nöyryys on viisauden lähde. Sillä jos luulet tietäväsi jo kaiken, olet täysin opettamaton. Ylpeyden sokaisema ihminen ei kykene oppimaan eikä ennen kaikkea vastaanottamaan opetusta ulkopuoleltaan. Jos on niin ylimielinen, että ajattelee oman näkökulmansa olevan ainoa oikea, tällöin ihmisen ego on syrjäyttänyt kaiken kasvun mahdollisuuden.

Jotta voimme nöyrtyä, meidän on oltava avoimia uudelle. Täytyy olla uteliaita, että uskaltaa kysyä jopa tutusta asiasta, että mitä muuta tässä on, mikä muu on mahdollista?

Nöyrän tulee olla realistinen niin omia vahvuuksiaan kuin heikkouksiaan kohtaan. Olenko valmis myöntämään omat sokeat pisteeni, puolueellisuuteni ja tarkastelemaan ennakkoluulottomasti näkemyksiä, jotka ylittävät oman ymmärrykseni? Entä näenkö myös omat vahvuuteni niitäkään vähättelemättä?

Kaikki, mitä luulen näkeväni, koen sen oman näkökulmani linssin läpi: menneiden sukupolvien, menneiden kokemusten, menneiden haavojen ja rajoitusten kautta.

Jos taas uskallan nöyrtyä päästääkseni irti menneisyydestä ja olla avoin nykyhetkelle, tällöin minulla on mahdollisuus nähdä aina uutta. Nöyrä näkee Jumalan ihmeellisen luomistyön kaikkialla – jopa siinä tuttuakin tutummassa. Jumala antaa nöyrälle uudet silmät ja kyvyn, joka ylittää hänen niukan inhimillisen ymmärryksensä.

Ja koska nöyrä ihminen on vastaanottavainen, se tekee hänestä myös lähestyttävän. Ja tätä Jeesus ja Mooses kummatkin olivat: lähestyttäviä.

Nöyryys Jumalan Pojan ominaisuutena

Ajattele Jeesusta evankeliumien sivuilla. Ajattele häntä nyt, kun hän istuu valtaistuimella maailmankaikkeuden Herrana. Miten muuten voisinkaan häntä lähestyä, ellei hän olisi nöyrä?

Täydellinen nöyryys on ihmisen näkökulmasta täydellisen käsittämätöntä. Sillä vaikka nöyrä tietäisi kaiken, tuntisi kaiken, hän silti tahtoo oppia kohtaamastaan. Ja tämä on käsittämätöntä meille ihmisille, jotka harvoin kykenemme kohtaamaan ihmistä ilman erilaisia ennakkokäsityksiä ja taakkoja.

Jo pelkästään se, olen tavannut sinut joskus aikaisemmin, estää minua näkemästä sinut tällä hetkellä sellaisena kuin olet juuri nyt. Tämä siksi, että liitän sinuun sen, mitä olen oppinut menneestä ja mistä en osaa päästää irti tässä hetkessä, kun kohtaat sinut uudelleen.

Vaan kun tulen Jumalan eteen kaikki on toisin. Hän ei kohtaa minua menneestäni käsin. Hän ei kohtaa minua omista odotuksistaan tai ennakkokäsityksistään, vaan hän kohtaa minut aina kuin ensimmäistä kertaa. Ja tämä tekee hänestä lähestyttävän. En koe hänen edessään olevani tekojeni summa tai puutteideni likainen vaate. Kun kohtaan Mestarini, Herran Jeesuksen, hän katsoo minua nöyrin silmin. Ja mitä se tarkoittaa?

Jeesuksella on realistinen käsitys itsestään – hän on Jumala, Kaikkivaltias, minun Luojani. Ja minä olen hänen edessään luotu, ihminen, sellainen kuin juuri nyt olen – en mielikuva menneestä enkä odotusten summa. Minun Herrani katsoo minua silmiin ja näkee sen, mitä olen juuri nyt. Hän näkee minut kaikkivaltiudestaan ja armostaan käsin ja siksi tuossa hetkessä kaikki on mahdollista. Hänen sävyisä ja nöyrä katseensa tekee hänestä lähestyttävän, vaikka hän on Jumala ja minä ihminen. Ja niin pieni uskaltautuu olla oma itsensä selittelemättä ja vähättelemättä Jumalansa edessä.

Tätä on Jumalan Pojan nöyryys. Se vetää ihmisen hiljaiseksi, kun hän ihailee sitä, mikä on täydellistä ja silti täynnä armoa ja totuutta – tässä hetkessä.