Tänään jutustelen toivosta. Toivo on jotain, mikä kantaa meitä tänään, vaikka usein toivo liitetään tulevaisuuteen. Todellinen toivo on kuitenkin aina nykyhetkeä varten, sillä mitä tehdä toivolla tulevaisuudessa, jos se ei auta meitä tämän päivän yli.
Tekstini toivosta on tänään Markuksen evankeliumista:
”Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: ’Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!’” (Mark. 8:31-33)
Katsotaanpa aluksi varsinaista tekstiämme edeltävää Markuksen evankeliumin tekstikohtaa ja mietitään opetuslapsia hetki tässä tilanteessa.
Käydään matkaan
Ajallisesti edeltävät jakeet tapahtuvat ennen tekstiämme vain lyhyen ja ohikiitävän hetken. Silti se on sitä kohta seuraavan tekstin kanssa vastakohtainen kuin yö ja päivä. Mieti tekstissä samalla itseäsi vastaavaan tilanteeseen joko äänekkään Pietarin paikalle tai yhdeksi hiljaisista opetuslapsista, jotka seurasivat Jeesuksen ja Pietarin dialogia sivusta.
”Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: ’Kuka minä ihmisten mielestä olen?’ He vastasivat: ’Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista.’ ’Entä te?’ kysyi Jeesus. ’Kuka minä teidän mielestänne olen?’ Pietari vastasi hänelle: ’Sinä olet Messias.’ Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään.” (Mark. 8:27-30)
Opetuslapset olivat ’matkalla’ Jeesuksen kanssa. Hekin olivat matkalla toivoon, koska Jeesus edusti heille monen erilaisen toivon täyttymistä. Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet paljon – jo pelkästään Markuksen evankeliumin 8. luvussa!
Opetuslapset olivat nähneet paljon ihmeellistä tapahtuvan; ei ollut kulunut kovinkaan pitkästi aikaa esimerkiksi siitä, kun Jeesus ruokki 4000 kuulijaa muutamalla eväsleivällä ja kalalla (Mark. 8:1-9). Ja vielä vähemmän aikaa oli kulunut ihmeestä Betsaidassa, kun Jeesus paransi siellä sokean miehen (Mark. 8:22-26).
Opetuslapset olivat nähneet paljon, mutta he eivät olleet vain nähneet. Yhtä lailla he olivat kuulleet Jeesuksen opettaneen hämmentäviä ja vähintään yhtä ihmeellisiä asioita, mitä he olivat nähneetkin. Lähimuistissa oli esimerkiksi Jeesuksen väittelyt lainopettajien ja fariseusten kanssa (Mark. 8:10-12) sekä Jeesuksen yksityisopetus heille siitä, kuinka he eivät uskaltaneet laittaa varauksetta toivoaan Jeesukseen (Mark. 8:14-21).
Matkalla opetuslapset olivat myös kuulleet muiden ihmisten puhuvan Jeesuksesta ja aprikoineen Jeesuksen identiteettiä ja hänen missionsa tarkoitusta. Kuka piti häntä Johannes Kastajan työn seuraajana, kuka taas Elian kaltaisena suurena profeettana tai jopa takaisin tulleena Eliana. Nämä puheet heidän Jeesuksestaan varmasti hämmensivät opetuslapsia.
Opetuslapset olivat täten aivan varmasti itsekin muodostaneet kuvan siitä, kuka heidän Jeesuksensa oli ja millä tavoin hänen seuraaminen olisi vaikuttava heidän omaan elämäänsä tulevaisuudessa. Pietari – opetuslapsijoukon puhetorvi – edustaa vastauksellaan todennäköisesti koko opetuslapsien joukon yhteistä käsitystä siitä, kuka Jeesus on. Jotain samansuuntaista varmasti ajattelivat kaikki muutkin, vaikka eivät ehkä tohtineet sitä ääneen tässä sanoakaan.
Tunnistamalla ja tunnustamalla Jeesuksen messiaaksi Pietari ei pelkästään kerro hoksanneensa, mikä voisi olla Jeesuksen tehtävä Israelia varten. Hän ei näet kerro vain sitä, keneksi Jeesuksen uskoo. Hän samalla määrittelee sen, kuka Jeesus on hänen omasta näkökulmastaan. Toisin sanoen, hän kertoo, millainen suhde hänellä on Jeesukseen ja mitä hän tältä Jeesukselta itse odottaa.
Ei Pietari seurannut Jeesusta sattumalta, vaan hän oli aivan varmasti tehnyt päätöksensä miettien tarkasti sitä, mitä hän hyötyy tästä radikaalista päätöksestä. Samanlailla mekin teemme, vaikka kuinka yritämme sanoa, että ihan pyyteettömästi tässä mennään. Ihmisen pyyteettömyys on näet sekin melkoisen vajavaista.
Tunnustukseen ”Jeesus on Messias” Pietari sisällyttää todella paljon. Hän sanoo käytännössä luottavansa koko elämänsä Jeesuksen varaan. Pietarin tulevaisuus kestää tai kaatuu Jeesuksen mukana. Jostain niin radikaalista todistuksesta puhutaan Pietarin tunnustuksessa. Pietari-parka tuskin tässä vaiheessa ymmärsi Jeesuksen tehtävää syntien sovittajana, mutta messias termin merkityksessä hänelle hän silti tunnusti olevansa täysin riippuvainen Jeesuksesta. Hän laittoi oman elämänsä peliin luottaen, että Jeesus todella on Messias ja pystyy täyttämään hänen tarpeensa, mitä tulee elämiseen ja ihmisen hengelliseen tarpeeseen.
Edelleen samanlailla voit sinäkin ajatella itseäsi Jeesuksen matkassa. Ehkä Jeesus on sinunkin henkilökohtainen Messiaasi? Hän on sinun sovittajasi, lunastajasi ja hänen varassa lepää sinun tulevaisuutesi toivo – eikö totta? Jeesuksen varassa lepää sinunkin elämäsi toivo. Olet laittanut toivon häneen ja luotat, että hän on kantava sinut niiden asioiden läpi, joissa sinun toivosi lepää Herran yllä.
Ehkä tietoisuus Jeesuksen asemasta elämäsi Herrana on rohkaissut sinua luottamaan elämäsi yhä suuremmin hänen käsiinsä? Ehkä olet uskaltautunut jättämään mieltäsi vaivanneita asioita hänen kannettavakseen? Ehkä olet joutunut tekemään elämässäsi vaikeitakin päätöksiä, joissa olet ojentautunut Jeesusta kohti ja antautunut hänen käyttöönsä luopumalla jostain sellaisesta, mikä on sinulle rakasta? Pohdipa vielä tovi sitä, mitä Jeesus sinulle tässä merkityksessä tarkoittaa? Pohdi myös niitä onnistumisia ja siunauksia, joita olet saanut poimia Jeesuksen matkalla.
Matka jatkuu
Jos pysähdymme tekstissä tähän kohtaan, voimme nähdä, miten Pietari opetuslasten suuna tosiaan puhkuu uskoa ja luottamusta Jeesukseen – hänen messiaaseensa. Jeesukselle ei mikään olisi mahdotonta; hän kykenee täyttämään jopa villeimmät toiveet.
Ja miksipä emme itsekin jää sangen tyytyväisenä pohtimaan, miten ihmeellisellä tavalla Jumala on meitä jokaista auttanut ja kantanut. Kiitos, Herra!
Jos nyt miettii hetken elämäänsä, pystymme aivan jokainen varmasti kertomaan esimerkkejä siitä, miten konkreettisella tavalla Jeesus on auttanut meitä ihan jokaista elämässä. Kyse on vain siitä, että osaamme nimetä asiat.
Ja kun hetken mietimme niitä toivon täyttymisen hetkiä, uskallamme totisesti allekirjoittaa apostolien opetuksen todellisesta toivosta Jeesuksessa, vaikkapa nyt esimerkiksi apostoli Paavalin sanoin, kun hän kirjoittaa korinttilaisille, että:
”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat.” (2. Kor. 3:12)
Kun pohdimme näitä onnistumisia ja siunauksia, tuntuu tosiaan siltä, ettei mikään pysäytä meitä. Vain taivas – jos sekään – on raja sillä, mitä ihmeellisiä asioita tapahtuu Jumalaan luottavan elämässä. Ja tähän huipulle olisi oikein mukava jäädä paistattelemaan toivossa.
En tahdo olla ilonpilaaja, mutta matka toivoon Markuksen tekstissä ei päättynyt tähän, vaan matka jatkuu ja saa varsin mielenkiintoisen käänteen. Ei näet kulu kuin pienen pieni hetki Pietarin ’huippukokemuksesta’, kun kertomus jo jatkuu. Luetaanpa siis vähän eteenpäin:
”Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: ’Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!’” (Mark. 8:31-33)
Pietarin toivon ’huippuhetkeä’ seuraa saman tien melkoinen kolaus. Pietarin näkemys tiestä, jota Jeesuksen hänen mielestään tuli astella juutalaiskansan messiaaksi, oli hänen kommenttinsa perusteella aivan muuta, mitä Jeesus opetuslapsille kertoi oman suunnitelmansa mukaan jonkin ajan päästä tapahtuvan.
Vaikka Jeesuksen suunnitelma oli ristiriidassa opetuslasten odotusten kanssa, oltiin silti edelleen matkalla toivoon, vaikka Pietari ei sitä kyennyt Jeesuksen sanoista näkemään. Jeesuksen matka ei kuitenkaan jäisi kesken, vaan se kulki niiden etappien kautta, jotka Jumala oli viisaudessaan matkalle pystyttänyt jo ennen aikojen alkua, kun hän laati pelastussuunnitelman oman Poikansa varaan.
Matkalla toivoon – Pietari näki väärin
Pietarin näkökulmasta Jeesuksen suunnitelma oli virheellinen ja siihen liittyi ongelmia. Hän ei voinut hyväksyä Jeesuksen ajatusta kuolemasta; se oli asia, mikä piti ratkaista. Pietari ei voinut omasta näkökulmastaan mitenkään tavoittaa Jeesuksen työn tarkoitusta.
Uskon, ettei Pietari ollut näköalattomuudessaan yhtään sen huonompi kuin mekään. Luulen, että me törmäämme tiellä toivoon yhtä lailla niihin tilanteisiin, joissa Jumalan suunnitelma ylittää meidän ymmärryksemme. – Jopa niin, että meidän näkökulmastamme matka toivoon näyttää katkenneen tai ainakin epäonnistuneen pahoin.
Mutta palataan vielä hetkeksi ystävämme Pietarin näkemään esteeseen, jonka Jeesus oli pystyttänyt Pietarin suunnittelemalle tielle. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa uskottiin yleisesti, että kuolemansa läheisyyden tietävä ihminen osaa ennustaa tulevaa. Vastaavasti monet uskoivat, että pyhät miehet tiesivät ennustaa oman kuolemansa hetken. Jos siis Pietari tunsi tämän uskomuksen, ei ihme, että hän reagoi voimakkaasti Jeesuksen puheisiin.
Tuskin Jeesuksen tarkoitus oli vahvistaa tällaista uskomusta, mutta koska hänen kuolemansa hetki alkoi tosiasiallisesti lähestyä, hän piti ottaa se tekstissä puheeksi ensimmäistä kertaa nyt täysin avoimesti. Se, että Jeesus puhui kuolemastaan, luonnollisesti pelotti opetuslapsia. Jeesuksen kuolema oli jotain sellaista, mitä ei saisi tapahtua missään nimessä – siis opetuslasten toivon näkökulmasta. Jeesuksen persoonan varaan oli rakennettu heidän tulevaisuutensa ja heidän näkökulmastaan Jeesuksen kuolema tiesi kaiken loppua.
Voimakkaimmin Jeesuksen ilmoitukseen kuolemasta reagoi Pietari, joka siis muutama hetki sitten oli tunnustanut Jeesuksen messiaaksi ja Jumalan Pojaksi. Hän oli juuri kertonut Jeesukselle laittaneensa koko elämänsä peliin Jeesuksen tähden – Jeesus oli hänen toivonsa.
Ja nyt Jeesus sitten sanoikin joutuvansa epäsuosioon ja kuolevansa! Se oli jotain aivan muuta, mitä Pietari odotti ennakoimallaan tiellä toivoon. Pietarin voimakas reaktio sopii hänen luonteelleen, mutta uskon reaktionsa johtuneen kuitenkin enemmän hämmennyksestä ja pettymyksestä kuin vain räiskyvästi luonteesta.
Ei tapahtumien näin pitänyt jatkua! Pietari oli hetkeä aiemmin saanut tunnustusta siitä, että oli ymmärtänyt oikein Jeesuksen jumalallisen alkuperän ja tehtävän messiaana, mutta seuraavassa hetkessä Jeesus kertoo jo kuolevansa! Mihin unohtui puhe messiaasta! Ei messiaan kuulunut tehdä mitään ’noin typerää’! Galilean ihmeet olivat vasta alku messiaan hallintakaudelle. Näin siis Pietarin mielestä…
Pietarin yksipuolinen kuva messiaasta teki hänet sokeaksi tosi messiaalle, Jeesukselle. Pietari ei ymmärtänyt kärsivän messiaan merkitystä syntien sovittajana, minkä vuoksi hän ei kyennyt sovittamaan Jeesuksen ilmoitusta ollenkaan niihin toivon odotuksiin, joita hän messiaan ylle oli asettanut.
Niinpä Pietari erheellisen messiaskuvansa tähden asettui Jeesusta vastaan ja nuhteli häntä Matteuksen evankeliumin mukaan näin:
”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” (Matt. 16:22)
Siinä sitä oltiin, oppilas neuvoi opettajaa. Jeesus ei tietenkään ottanut Pietarin nuhteita vastaan, vaikka toki tiesi Pietarin tarkoittavan vain hyvää. Pietari rakasti Jeesusta, mutta ajatuksissaan hän nousi tahtomattaan Jeesusta vastaan.
Tosiasiassa Pietari oli tietämättään asettunut esteeksi odottamansa Messiaan sovitustyölle. Hän oli oman toivonsa este. Tilanne on absurdi; Pietari itse kävi esteeksi sille toivolle, jonka varaan hän oli koko elämänsä laittanut.
Kertomuksen jatko meni Pietarin kannalta onneksi toisin kuin Pietari odotti. Jeesus näet nuhteli Pietaria ankarin sanoin:
”Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Mark. 8:33)
Kaikki kolme evankelistaa kertovat tapahtumasta täsmälleen samoin sanankääntein. Nuhteliko tekstissä Jeesus saatanaa Pietari-paran eksyttämisestä vai puhutteliko hän Pietaria erityisen ankarin sanankääntein (’saatana’ tarkoittaa suomeksi ’vihollinen, vastustaja’)? – Jeesuksen antama selitys ”ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä” näyttäisi viittaavan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Eli Pietarin inhimilliset odotukset olivat este Jumalan toiminnalle.
Pietari ymmärtämättömyyttään asettui Jeesusta ja omaa toivoaan vastaan, minkä vuoksi hän olikin itse este Jumalan tahdolle. Hänen oli väistyttävä. Pietari-parka ei sittenkään ymmärtänyt kuka Jeesus oli, eikä täten kyennyt näkemään Jumalan suunnitelmaa. Eikö ole mitenkään tavatonta, että meille käy samoin. Jumalan suunnitelmien suuruus saa kyllä meidätkin laittamaan sormen suuhun.
Vaikka Pietari ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, hän ei Jeesuksen edessä epäröinyt hetkeäkään väistyä Jumalan tahdon tieltä. Heti, kun Pietarille selvisi, että hän oli väärässä, hän peräytyi. Tätä emme yleensä huomaa tekstistä lukea. Taivastelemme Pietarin virhettä, mutta emme huomaa, miten alttiisti hän väistyi, kun näki Jumalan suunnitelman poikkeavan hänen kaavailuistaan.
Kaikki selviäisi Pietarillekin kyllä aikanaan – hänen oli vain luotettava Herransa sanaan ja Jumalan suunnitelmaan. Pietari väistyi.
Matkalla toivoon – mekin voimme nähdä väärin
Saatamme joutua omassa elämässämme vastaavaan tilanteeseen kuin Pietari, vaikka tietty eri kontekstissa ja pienemmässä mittakaavassa. Monesti, kun inhimillisesti viisaat suunnitelmat ja laskelmat pettävät, voi olla, että hyvässä uskossa rakentamamme turvarakenteet ovatkin vain olleet Jumalan tahdon tiellä. Ja itse asiassa turvarakenteet ovat tehneet luopumisesta Jumalan tahdon hyväksi vain vaikeampaa. Ehkä Jumala tahtookin sen jonkin romahtavan, mitä me yritämme kynsin hampain pitää pystyssä…
Tällöin Herra etsii sydämestämme samaa rohkeutta kuin Pietarilta: rohkeutta astua ulos varasuunnitelmistamme, jotta Jumalan suunnitelma saa toteutua. Kun ymmärrys ei riitä, on aika luottaa ja uskoa.
Tulee tilanteita, jolloin emme ymmärrä, miksi jotain ikävää tai käsittämätöntä tapahtuu, mikä ei mielestämme millään tavoin palvele Jumalan tarkoitusta. Voi olla, että se on tahaton hidaste, minkä Jumala kääntää hyväksi, mutta yhtä hyvin voi olla niin kuin Pietarin tapauksessa, että se jokin ’käsittämätön’ on välttämätöntä, että jotain uutta syntyy tai tapahtuu.
Pietarin tavoin me jäämme ihmettelemään ja ehkä pohtimaan sitä, että onko todella tämä se tie, joka vie toivoon? Mutta jos meillä on Jumalan sana takeena siitä, että tie, jota kuljemme vie meidät todelliseen toivoon Herrassa, lienee parempi vain väistyä ja hyväksyä siitäkin huolimatta, ettemme ymmärrä ja tekee aivan liian kipeää.
Pietari kohtasi Jeesuksen suunnitelmassa puolen, johon hän ei osannut varautua, mutta Jeesus ei käynyt etäälle hänestä silloinkaan. Jeesus ei hylännyt Pietaria eikä jättänyt häntä oman onnensa nojaan.
Vaikka toivo tuntuu kadonneen, Jeesus on edelleen vierelläsi. Vaikka elämässä joudumme niittämään myös pettymyksen ja epätoivon satoa, se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi läsnä ja kanssamme. Hän kantaa meidät kivikon yli silloin, kun polku kulkee kivikossa. Olisi Jumalan aliarvioimista, jos ajattelemme hänen kykenevän auttamaan meitä vain silloin, kun elämä kulkee niitä polkuja, joita me tahdomme.
Olemme matkalla toivoon. Me kuljemme läpi erilaisten tilanteiden ja kohtaamme niin houkutuksia kuin silkkaa epätoivoakin, mutta siitä huolimatta Herra Jeesus kulkee kanssamme. Vaikka matkalla kädet ja kasvot likaantuvat, Kristus on meidän toivomme myös kärsimyksessä ja kivussa. Matkalla ikuiseen toivoon tulemme kiusatuksi.
Elämä täyttyy asioista, kuten työ, raha, valta, ura, jne. Samoin elämä täyttyy myös ihmissuhteista, kohtaamisista, hylkäämisestä jne. Ja vieläpä ihmisen elämään mahtuu kiusauksia, kärsimystä ja kuolemaa. Mutta kaikissa näissä Jeesus on toivomme.
Ajattelepa tekeväsi matkaa toivoon autolla Jeesuksen kanssa. Vaikka osaatkin ajaa, niin lähtökohtaisesti Jeesus vain tuntee tien perille. Uskallammeko tällöin istuutua elämässämme ’pelkääjän paikalle’ ja antaa Jeesuksen ohjata?
Mitä jos sallisimme hänen päättää suunnan ja laittaisimme syrjään ne omat kuluneet ja epätarkat maantiekartastot? Ehkä näkisimme matkalla enemmän, kun luotamme Jeesuksen suunnistus- ja ajotaitoihin. Jospa nostamme katseen pois itse piirretystä kartasta ja katsomme maisemia ikkunasta samalla kun kuljemme sinne, minne Jeesus meitä oikein kuljettaa. Ehkä saisimme enemmän ’matkalta toivoon’, kun vain luottaisimme tien katsomisen ja ajamisen Herralle ja nauttisimme maisemista ja hyvästä seurasta – satoi tai paistoi.
Ehkä hänen kyydissään meidän on helpompi kohdata niitä asioita, joita emme kuitenkaan ymmärrä ja jotka tekevät niin kipeää. Tehkäämme kuten Pietari. Väistykäämme syrjään ja antakaamme Jeesuksen näyttää tie – niin matkalla toivoon.
Pohdittavaa
Matkalla toivoon – matkalla minne?
Matkalla toivoon, mutta kuka vie ja kuka seuraa?
0 kommenttia