Kiitollisuutta pidetään hyveenä yleisinhimillisesti lähes kulttuuriin ja uskontoon katsomatta. Ja täällä länsimaissa tahdotaan tietty nostaa esiin myös kiitollisen elämänasenteen terveysvaikutukset. Ja onhan se hyvä sekin, jos kiitollisuus elämästä ei ole noussut esiin luonnostaan, että siihen havahtuu edes itsekkäästä mielen- ja kehon terveysvaikutuksen näkökulmasta.

Taivaatkin ylistävät ja osoitavat kiitollisuuttaan Herralle! (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Kiitollisuuden elämänarvoa nostava vaikutus tulee vieläkin voimallisemmin esiin sosiaalisesta perspektiivistä. Kiitollisen ihmisen seurassa on helppo olla ja toisaalta kiitollisuus vapauttaa ihmisen myös monenlaisesta turhasta hankauksesta ihmissuhteissa. Kiitollisuus on enemmän kuin sanat; se on sydämen asenne, jonka viljeleminen näkyy siis hyvänä satona myös puheessa ja teoissa.

Hengellinen kiitollisuus

Raamattu muistuttaa meitä siitä, että kiitollisuus ei kuulu vain tänne ihmistenmaailmaan. Siinä, missä anteeksiantaminen, armo, laupeus tai hyvyys kuuluvat nekin ihmismaailmaan, niillä on syvempi ulottuvuus Jumalan maailmassa – ts. hengellisessä elämässä. Hengellisyys on erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kiitollisuus esiintyy myös siellä.

Kiitollisuus on Jumalan rakkauteen havahtuneen ihmissydämen luonnollinen vastaus hänen hyvyyteensä. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan on kaiken sulkevaa, koska kiitollisuutemme hänelle ei liity vain elämän tapahtumiin vaan koko elämään sellaisenaan kuin se on annettu. Tästä syystä onkin vaikea tehdä ero kiitollisuuden ja ylistyksen välillä hengellisenä käsitteenä. Kiitos erottelee teot, mutta kiitollisuus on sydämen asenne, joka kumpuaa ulos ylistyksenä.

”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.” (Ef. 3:20-21)

Paavali puhuu tässä Jumalan kunniasta ja ylistyksestä ylisukupolvisena ylistyksenä niin seurakunnan kuin Kristuksen elämän ilmentymänä. Mielenkiintoisin maininta tekstissä minusta on ”kuin osaamme pyytää tai edes ajatella”. Se johtaa meidät kiitoksesta (ajatukset, sanat, teot) kiitollisuuteen (sydän, sielu, henki), koska kiitollisuus ei etsi syytä kiitokseen. Kiitollisuus nousee sydämestä, joka ihailee Herraa ”osaamatta pyytää tai edes ajatella” hänen hyvyytensä runsautta.

Inhimillisen kiitollisuuden rajallisuus

Ehkä sinäkin joudut tunnustamaan edellisen kappaleen edessä inhimillisen kiitollisuuden rajallisuuden. Jos täydellinen rakkaus ja hyvyys eivät toteudu nekään täydellisesti ihmismaailmassa, samoin kiitollisuutemmekin jää käytännössä täydellisyydestä.

Joskus kiitollisuutemme hälvenee, kun katsomme, mitä muilla ihmisillä on. Oletko koskaan tuntenut kateutta, jopa tuntenut tulleesi kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, vain siksi, että jollain on tai ei ole jotain?

Sellaisinakin aikoina voimme yhä olla kiitollisia siitä, että Jumalalla on meille paljon enemmän kuin se, mistä lähimmäisemme ehkä nauttii. Kirjassaan ”The Weight of Glory” (Kunniaan paino) C. S. Lewis kirjoitti ihmissydämen raadollisuudesta:

”Olemme puolisydämisesti eläviä olentoja, jotka touhuavat juomisen, seksin ja kunnianhimon parissa silloin, kun meille tarjotaan ääretöntä iloa. Olemme kuin tietämätön lapsi, joka haluaa jatkaa mutakakkujen tekemistä slummissa, koska hän ei osaa kuvitella, mitä tarkoitetaan tarjouksella lomasta meren hiekkarannalla.”

Jos meistä tuntuu vaikealta kiittää, ehkä se johtuu siitä, että yritämme koota puoliväkisin aihetta kiitollisuutta mutakakuista, vaikka Jumala antaa meille mahdollisuuden kiittää häntä upeista lomista hiekkarannalla. Ei Jumala pyydä meitä puristamaan kiitosta väkisin; tuollainen kiitollisuus on vähän niin kuin alussa mainitsemani ’kiitollisuus’, joka nousee ainoastaan siitä motiivista, että se on hyväksi terveydelleni.

Kiitollisuus menee syvemmälle kuin kiitos. Kiitos tarvitsee ensin kohteen ja syyn kiitokselle, kun taas kiitollisuus löytää syyn olla kiitollinen luonnostaan.

Toki voimme kiittää Jumalaa monista konkreettisista siunauksista ja monista tavoista, joilla hän huolehtii meistä, suojelee ja vastaa rukouksiimme. Mutta kuinka usein me kiitämme esimerkiksi siksi, että hän antaa meille kärsivällisyyttä, auttaa meitä näkemään muut ihmiset hänen myötätuntonsa silmin tai antaa meille toivoa vaikeista olosuhteista huolimatta?

Avatkoon Jumala silmämme kaikelle, mitä hän antaa. Avatkoon hän silmämme kaikille niille, joita Hän rakastaa. Jatkakaamme kiitollisena tähän päivään, koska elämä ja ikuinen elämä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.