On loppiainen – itämaantietäjien vuoro tulla juhlimaan Jumalan valkeuden syntymää ihmiskunnan keskelle.

Ei liene yllätys, että evankeliumiteksti tänään on Matteuksen evankeliumin toisen luvun alusta, missä itämaantietäjät tulevat Jerusalemiin etsimään syntynyttä kuningasta ja päätyivät lopulta pieneen Betlehemiin ihmettelemään tätä kuningasta, joskin vähän vaatimattomammassa hovissa.

Maailman valkeus ja kolme tietäjää. (Image by sebastiano iervolino from Pixabay)

En tällä kertaa avaa Matteuksen tekstiä tämän enempää, vaikka mieleni tekisi nostaa sieltä muutamia pieniä yksityiskohtia esiin. Tänään puhuu profeetta Jesaja. Mainitsin itämaantietäjät vain siksi, että se helpottaa työtäni Jesajan kirjan tekstissä, koska jo tämä maininta saa sinut poimimaan mielessäsi Jesajan profetiasta ne kohdat, jotka osuvat joulutarinaan.

On paljon helpompi nähdä profetian toteutuvan, kun sinulle kerrotaan, että miten ja missä se on tllut toteen. Se on kuin aikanaan oli ylioppilaskirjoituksissa vieraan kielen kuuntelun ymmärtämisen koe.

Sait eteesi kysymykset ja sitten sinun piti poimia tarinasta vastaukset sen kuullessasi. Jo kerran täyttyneen profetian ymmärtäminen tapahtuu vähän samalla tavoin. Yhdistelet profetian tekstin tuntemiisi tapahtumiin.

Jos profetia ei ole vielä toteutunut, tehtävä on huomattavasti hankalampi. Voi käydä jopa niin, että elät profetian todeksi elämässäsi koskaan sitä itse huomaamatta. Joskus näet Jumalan tiet kulkevat niin eri tavoin, että meidän ajatuksemme eivät tavoita hänen lupauksiaan.

Oletko muuten koskaan ajatellut, että tämän Jesajan tekstin kohdalla jopa pääosan esittäjille saattoi käydä niin? Tarkoitan itämaan viisaita miehiä. Tuskinpa he olivat osanneet asettaa itsensä Jesajan profetiaan. Palataan tähän.

Jesajan teksti

Luemme nyt tämän kirkkopyhän Jesajan tekstin (Jes. 60:1-6) sekä yhden jakeen tekstin yli (Jes. 60:7)., koska se teemallisesti kuuluu vielä profetiaan, vaikka ei sovi enää tähän ’tallihetkeen’. Profetia on kaksiosainen, joten luetaan se samoin kahdessa osassa.

Tunnistat tekstistä varmasti ne kohdat, jotka liittyvät loppiaisen tapahtumiin. Se olkoon ensimmäinen tehtävämme. Se on vähän niin kuin tuo ylioppilaskokeen kuullun ymmärtämisen osuus.

Pyydän sinua myös pohtimaan, että miksi sinun on tärkeää kuulla tämä tänään ja täällä, vaikka tietäjät ovat palanneet omaan maahansa jo aikoja sitten? Mikä siis on tämän tekstin arvo minulle tänään sen kuullessani?

Ensimmäinen osa

Jesajan teksti on profetia Jeesuksesta Kristuksesta, joka Jesajan näkökulmasta katsottuna on tuleva (futuuri) valoksi maailmaan. Jesaja näet kirjoittaa:

”Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.” (Jes. 60:1-3)

Jos vertasit tekstiä loppiaisen kertomukseen, tekstistä nousivat selkeästi ’valo’, ’aamunkoi’ – siis tuo kirkas tähti. Samoin sieltä löytyvät ’kuninkaat’ ja ’kansat’. Kansat siksi, että perimätiedon mukaan itämaan viisaat edustivat eri kansallisuuksia ja kuninkaina edustivat kansoja. Tiernapojissahan tämä jo tulee selväksi.

Ensimmäisen osan tulkintaa

Tekstiä voi katsoa kolmesta eri näkökulmasta: Jesajan ajasta, meidän ajastamme ja tietäjien ajasta käsin.

Me Uuden testamentin lapset katsomme näitä sanoja jo toteutuneena ihmeenä. Ennustuksen toteutuminen muistuttaa meitä siitä, että Jumalan lupaukset ovat aina luotettavat. Minkä hän on sanassaan säätänyt, se saattaa odottaa Jumalan oikeaa aikaa, mutta tapahtuu niin kuin ”kirjoitettu on” – sitä meidän ei tarvitse epäillä. Meille tämä teksti oli näiltä osin kuullun ymmärtämistä. Yhdistämme profetian tapahtumiin, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen, mutta ennen meitä.

Jesajan aikalaiset puolestaan hämmästelivät jälleen kerran sitä, mitä tuo profeetta heille puhuu. Heillä ei ollut kertomusta edessään, minne olisivat rastittaneet toteutuneet tapahtumat. Heidän piti vain uskoa, että näin se varmaan tapahtuu. Luulen, että heidän mielikuvansa tapahtumien kulusta poikkesi melkoisesti siitä, mitä me tiedämme. Se on kuin kuullun ymmärtäminen ilman, että koskaan kuulee tekstiä – pitää vain tietää. Näin se on usein profetian kohdalla meidänkin elämässämme. Asiat eivät aukea ennen kuin teksti luetaan – eli asiat tapahtuvat ja vieläpä joku selittää ne meille.

Kolmas näkökulma puolestaan on se hetki, kun kaikki tapahtuu. Mitä muuten luulet, olivatko Joosef ja Maria kuinka tietoiset siitä, että he ovat tässä nyt osana suurta Jumalan näytelmää, jossa profeetta Jesajan ennustus täyttyy heidän elämässään kirjaimellisesti? Ja puhumattakaan tietäjistä… Viisaita he toki olivat, mutta tuskin he tätä matkaa tekivät siksi, että Jesajan ennustus tulisi toteen. Vaikea uskoa, että olivat tallilla täyttämässä ennustusta. Täyttivät sen ihan tietämättään.

Se on vain niin, että Jumala antaa profetian ja hän sen myös toteuttaa. Emme me ihmiset. Toki hän käyttää ihmisiä toteutuksessa, mutta me vaikka me olemmekin osa suunnitelmaa, olemme isossa kuvassa kuin shakkinappulat laudalla. Liikumme minne meidät siirretään, mutta pelaaja on Jumala.

Eikö olekin huojentavaa? Me emme ole vastuussa profetian täyttämisestä, vaan siitä vastaa sen antaja. Me tulemme kuvaan mukaan yleensä vasta siinä kohden, kun kaikki on jo tapahtunut ja Jumalan Henki on avannut meille vielä oikean sivunkin hänen profetiansa kirjasta.

Mutta mitä tämä teksti merkitsee meille tässä ja nyt? Siis muutakin kuin sen ilon, että osaamme yhdistää tapahtuneen ennalta sanottuun ja tietenkin sen, että usko Jumalan lupauksiin vahvistuu, kun näemme hänet luotettavaksi.

Katsomme sitten tätä ennustusta Kristuksen valkeuden ilmestymisestä mistä suunnasta tai ajasta tahansa, sen merkitys on sama. Se on iankaikkinen valkeus: Herra Jeesus Kristus, kaikkien kansojen valo. Merkitys on yksinkertaisesti siinä, kuka tämä Jeesus sinulle on ja mitä hän saa tehdä puolestasi.

Profetia muistuttaa meitä ylösnousemuselämän todellisuudesta. Vaikka ympäröivä todellisuus näyttäisi lohduttomalta – ”pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat” – Jumalan kirkkaus valaisee tiemme. Edes synkimpänä hetkenä Herran omien ei tarvitse vaeltaa vailla toivoa tai vailla elämän suuntaa.

Luomme katseemme ylös ’aamunkoittoon’ ja kiinnitämme sen synkimpänäkin hetkenä Kristukseen, koska hän on voittanut pimeyden ja hän on valaiseva meidän tiemme: ”sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi”. Niin siinä sanotaan.

Jos siis pimeys ja yön synkkyys ovat elämässäsi totta, niin on valokin. Ja tämä Kristuksen iankaikkinen on sama meille ihan kaikille: Jesajalle, hänen kuulijoilleen, Marialla ja Joosefille, tietäjille, meillekin. Asia on vain niin, että Jumalan kirkkaus on varattu kaikille heille, ketkä sen tahtovat ottaa vastaan.

Tämä on melkoisen iso totuus. Emme jää ulkopuoliseksi Jumalan profetiasta, hänen suunnnitelmastaan.

Toinen osa

Ensimmäisen osan käsittely riittäköön. Jatketaan eteenpäin. Katsotaan tekstin toista osaa mukaan lukien tuo yksi jae kirkkotekstin jälkeen.

Tehdään samalla tavalla kuin ensimmäisenkin kohdalla. Tunnistat tekstistä kohdat, jotka liittyvät loppiaisen tapahtumiin. Se on ensimmäinen tehtävä.

Ja toiseksi pohdi, että miksi sinun on tärkeää kuulla tämä tänään ja täällä, vaikka Jesaja puhui omalle kansalleen ja nuo tietäjät ovat nekin muuttaneet iäisyyden maahan jo aikoja sitten? Mikä on tekstin arvo minulle tänään sen kuullessani? Kuunnellaan.

”Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan. Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus, kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry. Koko Saban väki saapuu, kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.” (Jes. 60:4–6)

Ja vielä tuo ylimääräinen jae:

”Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi, Nebajotin pässit ovat sinun, niitä uhrataan otollisina uhreina minun alttarillani. Niin minä kirkastan asumukseni loiston.” (Jes. 60:7)

Bongasit tekstistä ehkä ”kaukaa tulleet pojat”, kamelit, kullan, suitsukkeet ja Herran ylistyksen. Ehkä myös Saba, Midian ja Efan jäivät mietityttämään, kun meidän mielestämme tietäjiä oli kolme.

Varmasti jäit miettimään sitäkin, että miten Jesajan aikalaiset tai äiti Maria, nämä jakeet olisivat tulkinneet. Onhan siinä haastetta heillekin. Ei mietitä sitä nyt enempää.

Tämä siksi, että haastetta riittää siinäkin, että tuossa Jesajan tekstissä tuntuu olevan paljon myös jotain sellaista, mikä ei ehkä sovi sinun joulukertomuksesi viitekehykseen. Näin myös silloin, kun tuo viimeinen minun lisäämäni jae jätetään lukematta.

Toisen osan tulkintaa

Mutta vika ei ole tekstissä eikä siinä, että Jesaja olisi kirjoittanut väärin. Haaste on meillä lukijoilla siinä, että Jumala toteuttaa nämä profetiat – emme me ihmiset. Jumalapa toimii ikuisuudessa, kun me ihmiset olemme täällä ajassa. Siinä on tämän ongelman ydin.

Jos profetia tai sen toteutuminen olisivat meidän ihmisten käsialaa, olisi joulukertomus tietäjistä valtava spektaakkeli kamelinpaljouksineen, kun kuninkaat tapaavat messiaan ja koko Saban kansa odottaa Betlehemin kedolla.

Meillä ihmisillä on tarve tuoda kaikki kamelit samaan kuvaan, että varmasti jokainen ymmärtää, mistä on kyse. Mutta eihän se ole profetian tarkoitus! Sen tarkoitus on kertoa meille, että Jumala on luotettava ja että hänellä on valta ja voima tehdä ihan mitä vain meidänkin elämässämme. Ja hän voi tehdä sen ihan omalla tavallaan, aikanaan tai ajattomuudessaan. Se meidän ihmisten on vain hyväksyttävä.

Ehkä juuri siksi Jumala ei tässäkään profetiassa toteuta ennalta arvattavia käänteitä. Ei profetia oli elokuvan kommenttiraita, jossa Jumala kertoo koko ajan ohjaajan tavoin, miten mikäkin kohtaus rakentuu ja miten se vaikuttaa seuraavaan.

Jumalalla ei ollut mitään pakkoa toteuttaa Jesajan profetiaa ajassa juuri niin kuin me ihmiset olisimme tahtoneet. Hänellä ei ollut tarvetta orjallisesti tuoda kaikkea tapahtumaan yhdessä hetkessä. Hänen eteensä avautuu näet koko maailmankaikkeus ja kaikki ajat. Tämä kuulostaa kummalta, mutta yritän avata tätä.

Ei puututa niihin jakeisiin, jotka näimme joulukertomuksessa jo toteutuneena. Ne me ymmärrämme. Katsotaan ensin profetiaan lisäämääni jaetta, joka kuuluu kokonaisuuteen, mutta ei ’tallin tapahtumiin’.

”Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi, Nebajotin pässit ovat sinun, niitä uhrataan otollisina uhreina minun alttarillani. Niin minä kirkastan asumukseni loiston.” (Jes. 60:7)

Jaetta ennen kuvattiin, miten kansat kokoontuivat ylistämään Jumalaa ja tuomaan hänelle lahjansa. Näiden lahjojen joukossa me näemme myös tietäjien lahjat. Siellä lahjojen joukossa on myös kaikki sinun Jumalalle antamasi lahjat. Meidän Herramme Jeesus on ottanut ne vastaan samalla ilolla, millä hän otti vastaan lahjat tietäjiltäkin.

Silti kaikkia näitä annettuja lahjoja edeltää Jumalan lahja meille – ”se valo, joka on saapunut”. Se on Jumalan Poika, joka tuli syntiuhriksi ristillä meidän puolestamme. Siitähän tämä viimeinen jae puhuu. Jumalan lahja – syntiuhri meidän edestämme, on perusta, johon Jumala sanoo: ”Niin minä kirkastan asumukseni loiston.”

Tämä on perusta, että voimme tuoda lahjamme Jumalan eteen. Toki meidän näkökulmastamme ylösnousemuksen lahja annettiin ajassa vasta tallin tapahtumien jälkeen, mutta Jumalan ikuisuudessa se on yhtä samaa ajattomuutta kuin kaikki muukin. Se on perusta sille, että me voimme lähestyä Herraa.

Tämä lahja – siis uhri – on annettu, että me voimme antaa edelleen hänelle. Me olemme tässä, koska ”valo on saapunut” ja meidän edestämme on annettu ”otollinen uhri Jumalan alttarilla”. Tämä jos mikä koskettaa meitäkin – ja niin se kosketti myös Jesajan aikalaisia kuin myös Joosefin ja Marian väkeä.

Näemme muuten sen saman lahjan jo siinä Betlehemin seimessä, mikä kohta antaa henkensä meidän edestämme Golgatan ristillä. Mutta mihin tämä Jumalan lahja meille oikein johtaa? Se tuo meidät tämän päivän teemaan ja tämän tekstin otsikkoon. Se kaikki on kerrottu heti tämän Jesajan tekstin toisen osan alussa:

”Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.” (Jes. 60:6)

Olisi ollut varsin suureellista puhua näillä sanoilla siitä väkijoukosta, joka kokoontui idän viisaiden tullessa Jeesusta tapaamaan. Toki hekin ovat tässä joukossa. Mutta tämäpä jae tuo meidät yllättäen tämän saarnan otsikkoon: ”Kaikki he kokoontuivat yhteen”.

Jumalan edessä me kaikki olemme tuota samaa joukkoa. Hän katselee Betlehemin seimen lapsen eteen kokoontuneita ikuisuudesta käsin siinä samassa suuressa joukossa, johon kuulumme mekin.

Me olemme niitä, jotka tulemme kaukaa. Tulemme kaukaa jo ajatellen Jerusalemia, mutta vieläkin kauempaa, kun ajatellaan syntiinlankeemusta. Me olemme langenneen maailman asukkeja, mutta Jumalapa on tuonut meidät jopa sieltä kaukaa eteensä.

Sana meille

Me tulemme langenneesta maasta, kaukaa yöstä ja pimeästä. Me olemme tulleet tänne, koska me näimme valon ja tuo valo otti meidät kantaakseen. Me olemme nyt hänen tyttäriään ja poikiaan. Heitä, keitä sylissä kannetaan.

Ja tuolla valolla ja sylillä on nimikin. Hän on Ikiaikeinen, meidän Herramme, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Tämä on se ikuinen lupaus, jota tämä teksti alleviivaa meidän elämässämme tänään. Ei ole mitään merkitystä sillä, mistä suunnasta tulet, kun tulet Jumalan eteen. Tuletko menneestä, tulevasta vai nykyhetkestä? Ei ole merkitystä sillä, mistä ilmansuunnasta tulet. Ei ole merkitystä sillä, kuka olit ennen, kun nyt olemme kokoontuneet yhteen ihailemaan Jumalaamme. Kyllä, emme ihaile vain hänen tekojaan vaan häntä itseään.

Omista Jumalan lupaus itsellesi. Sinä et katsele Jesajan sanoja ulkopuolisena. Sinä olet niissä sisällä. Jumalan tyttäret ja pojat eivät ole ulkopuolisia hänen suunnitelmastaan. Jumalan perspektiivistä katsottuna itämaantietäjien kumartaessa kuningasta, me kaikki olimme siinä läsnä – ihan jokainen. Ja niin toteutui tämä Jumalan sana:

”Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.” (Jes. 60:4–6)

Tätä kirjoittaessa koin, että tämä seuraava osuus minun pitää sanoa kahdesti. Sanoin sen jo kerran, joten lopetan tekstini kertaamalla sen uudelleen.

Jumalan edessä me kaikki olemme tuota samaa joukkoa. Me olemme niitä, jotka tulemme kaukaa. Tulemme kaukaa jo ajatellen Jerusalemia, mutta vieläkin kauempaa, kun ajatellaan syntiinlankeemusta.

Me tulemme langenneesta maasta, kaukaa yöstä ja pimeästä. Me olemme tulleet tänne, koska me näimme valon ja tuo valo otti meidät kantaakseen. Me olemme nyt hänen tyttäriään ja poikiaan. Heitä, keitä sylissä kannetaan.

Ja tuolla valolla ja sylillä on nimikin. Hän on Ikiaikeinen, meidän Herramme, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Siunattua alkanutta vuotta sinulle!